aamulla oli kuuraa nurmikolla

mutta silti puissa on lehdet ja palmut näyttävät kovin eloisilta. kummallista, että täällä on talvi. ja kummaa, että se vastaa syksyä kotopuolessa. jotkut aamut ovat valoisia ja kirpeitä ja silloin on elävä ja onnellinen olo. toisina aamuina tuulee ja sataa vaakasuoraan ja silloin ei tahdo nousta edes sängystä.

on unohtunut kirjoittaa. niin paljon on ehtinyt tapahtua, etten ole uhrannut blogin kirjoittamiselle tai edes kotopuolelle kovin monia ajatuksia, vain tehnyt asioita jotka saavat mielen muualle ja olon hetkellisesti paremmaksi. nyt menee jo paremmin mutta on ollut rankkaa

hostmaman kanssa ei tulla toimeen niin hyvin kuin toivoisin. kun asiat menee hyvin, niin on ihan hauskaa, mutta jos tulee pienintäkin erimielisyyttä, molemmilla on paska fiilis. hän ei tykkää koska pääni on seula ja unohtelen asioita ja en ole yhtä urheilullinen ja aktiivinen kuin poikansa joka tulee pian kotiin amerikoista, ja minä en tykkää koska hän ei osaa ilmaista asioita joihin ei ole tyytyväinen olematta hyökkäävä. tällä hetkellä asustan toisen perheen luona. hostmama lähti aucklandiin katsomaan ystäväänsä tämän syntymäpäivänä, ja minut jätettiin tänne. vähän epämukava tilanne, koska tämä väliaikainen perhe on paljon mukavampi kuin oikea hostperheeni.

mutta minä elän! aion ottaa kaiken irti vaikka kotosalla ei menisikään kaikkein parhaiten. en aio vaihtaa perhettä, koska voisin joutua vaihtamaan kaupunkia, enkä kestäisi sitä. neljä kuukautta on mennyt asettua aloilleen wellingtoniin ja saada ystäviä ja oppia tuntemaan paikat, enkä sietäisi aloittaa samaa alusta.

ystävistä puheen ollen! olen löytänyt sellaisen, jota kaipaa kun on aika palata kotiin. ceci, cecilia, cc. auttaa kun ylireagoin ja alan panikoimaan ja syö lounaat kanssani ja kestää järkyttävää huumorintajuani ja antaa samalla mitalla takaisin. antaa hypettää fantasiakirjallisuutta ja tv-sarjoja ja tutustuu itsekin ja hypettää kanssani. sitä kaikkea on vaikea selittää, mutta luottoystävä on hyvä sana.

ensi viikolla alkaa loma, sitten mennään new plymouthiin ja nähdään ystäviä ja tullaan wellingtoniin samojen ystävien kanssa ja he lähtevät takaisin päivää ennen kun täytän kahdeksantoista. sitten eletään kriisissä koska minä olen virallisesti aikuinen ja sitten juhlitaan cecin kanssa ja ollaan aikuisia, mutta ei kuitenkaan.

kuvia ei ole, anteeksi! valokuvauskurssi vie kaiken ilon kuvauksesta