nyt ei viime viikot kyllä ole olleet ihan arkea, koska on ollut loma! huomenna kouluun, mutta tänään vielä fiilikset päällä, ja viikko sitten täytin vuosia ja tulin aikuiseksi ja tuskailin peter pan-syndroomani kanssa.
mutta aloitetaan siitä mihin viimeksi jäätiin. vähän sitä ja tätä on tapahtunut. saanut ehkä enemmän kontaktia muihinkin kuin vain muutamiin ihmisiin. tutustunut netissä tyttöön joka asuu myös wellingtonissa ja nyt on suuria suunnitelmia ja jännittävä uusi kaveri ja hui! hostveli on tullut takaisin ja se on aika super tyyppi. käynyt ensimmäisissä paikallisten pitämissä juhlissa, ja jossa yksi tyttö myönsi ettei ole koskaan puhunut vaihto-oppilaalle ennen minua vaikka koulussa niitä on kymmeniä. (paikallisten asenteet vaihtareita kohtaan on vähän ikävä, koska en mä halua olla vain muitten vaihtareiden kanssa) sieltä on kuvia muutama
näis minä ja ceci ollaan tosi cooleja luusereita ja odotetaan kadunkulmalla koska ei haluta olla ekoja jotka saapuu juhliin koska ei tunneta hostia ihan niin superhyvin (oltiin silti ekat) (ceci polttaa aika paljon mutta minä lupaan että en)
alko ahistaa sisällä niin mentiin puistoon (featuring ceci ja logan (jolla on tosi hyvä musiikkimaku))
heti seuraavana aamuna lähdin new plymouthiin! bussimatka oli iloiset seitsemän tuntia, mutta pääsin viimeinkin näkemään suomalaisia, puhumaan äidinkieltä! sitä kaipaa, vaikka ei suomi unohdu, mutta on tosi erilaista kirjoittaa ja puhua. tässä kuvia sekalaisessa järjestyksessä koska blogger käyttäytyy kummallisesti (ja ne missä itse esiinnyn eivät luonnollisesti ole itse ottamiani, vaan roosan tai heidin)
ranta oli miellyttävä
luultiin että pullanleipominen olisi helppoa mutta se ei ollutkaan mutta onneksi olivat maukkaita
käytiin myös damper fallseilla. oli komeaa.
tuossa on siis allekirjoittanut taikinanaama, heidi, roosa ja roosan hostpikkuveli matthew
tiistaina, kolmas heinäkuuta oli merkittävä päivä, koska silloin tunsin elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. heidi ei edes tajunnut että se oli mitä oli, ja roosa panikoi.
keskiviikkona suunnaksi otettiin wellington ja matkaan otettiin steinunn ja ragnheidur, kaksi islantilaista.
tältä ajalta vähän vähemmin kuvia, ja vielä vähemmän itse ottamiani sillä kaikki on niin tuttua ettei sitä tule ajatelleeksi ottaa kameraa mukaan. sekalaisesti keräilin näitä mukana olleiden facebookeista
ceci oli meidän messissä Te Papassa
ja!! sitten!!! minulle järjestettiin synttäriylläri ja se oli aika jännittävää! koko päivän olin pelannut heidän pussiinsa ja ceci oli myös mukana juonessa ja oijoi voi voi. kokattiin makaronilaatikkoa ja omenapaistosta ja juotiin valkoviiniä paavo pesusieni-mukeista. oli hienoa.
ainiin! meillä on kissanpentu! sen nimi on sasha ja se sekoaa helposti ja istuu syliin kun on tietokoneella ja syö mun laturinjohtoja mutta kyllä siitä tykkää silti.
all in all, oli hienoa! vaikka viikon lopussa alkoi hieman keittää, koska ei saanut lainkaan sellaista omaa aikaa mitä minunlaiseni ihminen kuitenkin tarvitsee, oli silti ihanaa olla aktiivinen ja tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.
SITTEN. olikin jo maanantai yhdeksäs heinäkuuta ja minä muutuin aikuiseksi ja ehkä vähän kriiseilin. cecin kanssa oltiin päätetty että juhlitaan oikein hurjasti mutta ei sitten jaksetukkaan ja katsottiin game of thronesia ja mentiin nukkumaan ennen puoltayötä. mutta ei minua haitannut, tärkeintä oli seura, ja muutenkin tuntui vain ihan tavalliselta päivältä, ja se suurin juttu tapahtui seuraavana päivänä. se juttu mitä on vähän halunnut viimeiset viisi vuotta mutta silti kunnioittanut äidin mielipidettä että kahdeksatoistavuotiaana voi sitten itse päättää.
tiistaina kymmenes heinäkuuta minä otin lävistyksen.
semmonen ensimmäinen fiiliskuva kun tulin kotiin, koska omasta naamasta ei voi ottaa kuvia tosissaan. turposi, tottakai, ja vaatii varovaisuutta, mutta olen ylpeä itsestäni koska uskalsin!
ja loppuviikko meni sekalaisesti, näin kahvilla sophiaa (sitä netissä tavattua, ja se sai innostuneeksi aucklandiin matkustamisesta armageddoniin, joka on paikallinen comic con) ja lauantaina oli tarkoitus pitää cecillä villit juhlat mutta kahdestakymmenestä kutsutusta paikalle saapui kaksi. se vähän suututtaa koska en ymmärrä miksi ceci on sellainen tyyppi josta tykätään koulussa, mutta koulun ulkopuolella kenelläkään ei ole suurempaa intoa nähdä sitä. koska ne muut jäävät kaikesta paitsi kun se on sellainen huipputyyppi oikeasti. jokatapauksessa meillä oli hauskaa ja minä nautin.
huomenna kouluun.
