hui hai!

viime aikoina ovat päivitykset jääneet vähemmälle, anteeksipyyntöni!

on ollut kiirettä puuhaa ja touhua. ja silti välissä on aina ehtinyt pysähtyä miettimään mitä oikeasti kaipaa ja mikä on tärkeää ja mitä kaikkea on oppinutkaan arvostamaan. niin paljon kuin vihaankin puhkikulutettuja vertauskuvia, koen olevani ankkuroitu suomeen.

ystäväni roosa matkasi kuusi tuntia bussilla seurakseni wellingtoniin ja lintsasi kaksi päivää koulustakin tämän takia. arvostin sitä, koska tulin ymmärtämään että hän on sellaista seuraa mitä ystävissäni etsin, ja vastaavanlaista ei ole paikallisista vielä löytynyt, enkä koe tulevani täysin ymmärretyksi kaiken aikaa. aivot lakkasivat toimimasta englanniksi hetkeksi, mutta oli myös hurmaavaa huomata miten kielet sekoittuvat päässä ja vaikka äidinkieltään ei koskaan unohda, puhe kangerteli hetkittäin!

tässä on kuvia roosasta ja viikonlopustani. olen hyväksynyt etten ole taitava valokuvaaja mutta katsokaa silti

myöhäinen pääsiäispäivitys

huh! jotenkin kun kuulin perheeni olevan katolilainen, en oikein olettanut että minun tulisi osallistua näihin kirkollisiin rientoihin mutta ilmeisesti pääsiäinen on koko suvulle niin suuri juhla, että olen päässyt tuntemaan oloni erittäin epämukavaksi kirkossa useampaan otteeseen kolmen päivän sisällä kuin viimeisen kolmen vuoden aikana kotosalla!

hmm mutta muutamista asioista en valita, kuten!

- elämäni ensimmäinen pääsiäismunanmetsästys (virnuilijat hiljaa)

- matka palmerston northiin ja loistosää

- host-tädilläni (???) vierailu ja lampaat ja kanat! ja unelmatalo!

tulin myös yllättävän hyvin toimeen yhdeksänvuotiaan serkkutytön kanssa. mitä kummaa

vielä viikon jatkuva pääsiäisloma (vaikka saatan erakoitua hieman koska tässä vaiheessa ei vielä tunne ihmisiä niin hyvin että kovin montaa uskaltaisi kahville pyytää) mutta tänä viikonloppuna toiselle host-tädille ja sään on ennustettu jatkuvan upeana, vaikka välissä on vähän pissakeliä ollut

nyt on kello jo paljon enkä jaksa tunteita oikein purkaa. vähän vuoristorataa. eilen olisin antanut mitä vaan päästäkseni kotiin mutta tänään olin hymyssä suin

selailin kansioita

ja katsokaa mitä löysin!

oikeen kyyneleet kihosivat silmiin kun muistelin! oi oi kuinka kaipaankaan! mutta toisaalta en kaipaa, koska koen kasvaneeni niin paljon. hmm hmm mietiskelyjä

olen myös miettinyt paljon kuinka pelkään jääväni ulkopuolelle kun palaan. ja kuinka täällä oppii tuntemaan ihmisiä, ja osaa erottaa niistä ne, jotka oikeasti haluaa lähelleen ja ne, jotka ovat vain tuttuja, joita ei kaipaa kun lähtee. ikäväkseni huomaan että suurinta osaa niistä joiden kanssa syön lounaani päivittäin, en kutsuisi ystävikseni. missioni on löytää ihmisiä joita jään kaipaamaan kun palaan kotiin.

nyt on pääsiäinen ja minut halutaan kirkkoon. iik.