selailin kansioita

ja katsokaa mitä löysin!

oikeen kyyneleet kihosivat silmiin kun muistelin! oi oi kuinka kaipaankaan! mutta toisaalta en kaipaa, koska koen kasvaneeni niin paljon. hmm hmm mietiskelyjä

olen myös miettinyt paljon kuinka pelkään jääväni ulkopuolelle kun palaan. ja kuinka täällä oppii tuntemaan ihmisiä, ja osaa erottaa niistä ne, jotka oikeasti haluaa lähelleen ja ne, jotka ovat vain tuttuja, joita ei kaipaa kun lähtee. ikäväkseni huomaan että suurinta osaa niistä joiden kanssa syön lounaani päivittäin, en kutsuisi ystävikseni. missioni on löytää ihmisiä joita jään kaipaamaan kun palaan kotiin.

nyt on pääsiäinen ja minut halutaan kirkkoon. iik.