eteläsaari!

hui hii hoo!

eteläsaari on kaunis, ja on hassua koska katsottiin sormusten herrat bussissa saarta matkatessamme, ja on niin ilmiselvää että ne maisemat mitä siellä on, on uutta-seelantia. vuoria! otin niin paljon kuvia vuorista!

ja benji! ja loistoystäviä! ja haka! ja hot pools!ja jostain kumman syystä hirveä määrä fudgea.

 satunnaisia kuvia hieman väärässä järjestyksessä.

kaikoura, jengi, ja bussi.

pancake rocks ja meri hurjana. tuoksui hyvältä. jotenkin on niin että siitä huolimatta missä olen niin meri tuoksuu ja tuntuu kodilta. en varmaan koskaan voisi asua jossain missä meri ei olisi lähellä.

tämä on fox glacier. oletin jotenkin että se olisi hienompi kun oltiin matkalla, mutta ei se mitään oli hienoa pidettiin hauskaa.

ystävämme ja yksi reissun ohjaajista, mike, kauniina.

koko jengi kasassa. koittakaa löytää meitsi

ja tuo on siis kuuraa puissa! eteläsaarella oli niin paljon kylmempi kuin olin osannut odottaa, vaikka kevät tekee tuloaan.

sebastian ja ystävämme mike kameraorjina (tätä tapahtui paljon. siksi en halunnut tyrkyttää omaa kameraani orjille vaan aion kalastella ryhmäkuvia muiden kameroilta. nyt niitä ei ole, mutta saan ne ennen kuin palaan kotia)

mä ja liz edustetaan jälleen huonolaatuisessa kuvassa (huomatkaa miten tukka on kasvanut!)

tässä on magnus tanskasta (huipputyyppi!) ottamassa kuvaa mettestä, florasta ja edgarista. tätä tapahtui paljon, sen voin sanoa. ihan hirveesti kiinnostusta mulla ei oo turistikuviin, mutta muutama tuli otettua ihan vain äitiä varten.

tämä oli muuten tunneli joka kulki 1,25 km maan alla. vuoren. tuon tuossa alla olevan vuoren nimittäin.

kawarau bridge bungy! maailman ensimmäinen benji. se oli vain 47m korkea, verrattuna the nevis bungyyn, joka oli semmoset ujot 134m. neviksessä ei voinut kattoa alaspäin, niin vaan kaaduin suorilta jaloilta, mutta kawaraussa tuli vähän semmonen luuseri "sukellus lastenaltaaseen" -hyppy.

ja siis siinä pääsi koskemaan veteen! benjipojat oli tosi tarkkoja, pysty jonkun 10cm tarkkuudella määrittelemään miten paljon kättä uppoaa veteen jos niin halusi ja hyppäs oikein.

samalla joella ajeltiin veneellä (jetboating?) tällä jengillä. me oltiin onnekkaita, koska venekuskilla oli huumorintajua ja se ihan onnistuneesti kasteli toisen veneen matkustajat jäätävän kylmällä vedellä. meitä nauratti

(mulla on käsissä nonu, leirin maskotti. se pääs jetboatingiin, benjihyppyyn, parasailingiin ja öööh vaikka mihin muualle (älkää naurako mun anglismeille en keksi suomenkielisiä vastineita))

VIKA ILTA OLI HIEMAN HÄIRITSEVÄ pakko sanoa. drag-ilta niin sanoakseni, puettiin kaikki ryhmän (halukkaat) pojat meikkiin ja mekkoihin, ja näin niin paljon asioita joita en olisi koskaan halunnut nähdä. ja hieman myös häiritsi että jotkut näyttivät paremmilta mun mekoissa kuin mä.

tältä näytti kun vikana aamuna lähdettiin

bussissa kaikki nukkuivat.

pakko sanoa että ihan varmasti yksi vuoden kohokohdista. alussa olin vähän nihkee, koska... 10 päivää pelkällä vaihtariporukalla, ja paljon ihmisiä samoista maista eli kaikki puhuis vaan omia kieliä... mutta yllätyin positiivisesti. puolet porukasta oli AFS-oppilaita ja puolet muitten kaupallisten järjestöjen kautta tulleita saksalaisia. ei siinä mitään, mutta saksalaisilla vaihtareilla on huono maine, koska niillä on tapana puhua vain saksaa keskenään

(positiivinen poikkeus on AFS:n saksalaiset ja Liz, josta on tullut hyvä ystävä!)

mutta kuitenkin. niin. porukka jakautui aika selvästi kahtia, ja me AFSläiset haluttiin näyttää että me ollaan huomaavaisia ja täällä sitä varten että puhutaan englantia, niin kukaan ei oikeastaan puhunut omia kieliään. mäkin hengasin suuren osan aikaa porukassa jossa oli yksi suomalainen jannu, ja hädin tuskin lainkaan suomea puhuin.

ohjaajat olivat parhaita. lopussa oli ihana kuulla että reissu oli ollut kaikille heillekin ihan yhtä erityinen kuin meille kaikille. tour manager ellis (pystyy ehkä näkemään tuossa häritsevässä drag-kuvassa kaikkien keskellä parrakkaana) on maori, ja se opetti meille kaikille hakan. tiedättekö, sen mitä uuden-seelannin rugbyjoukkue all blacks huutaa ja huitoo ennen otteluita? sillä on tarina ja tarkotus, muutakin kuin vain näyttää pelottavalta, koska ennen kaikkea se on sisäisestä voimasta ja sen näyttämisestä muille. ja se saattaa kuullostaa vaan joltain ihme hapatukselta, mutta oikeasti se auttaa, ja mun on vaikea ees sanoa miten paljon se on auttanu mua jo nyt. pitkään aikaan ei oo ollu semmonen tunne että olisin kyllin hyvä tai tärkeä vain itsekseni - että olisin hyvä ihan omasta mielestäni, enkä tarttis muiden sanoja siihen että tuntisin olevani jonkin arvoinen - mutta hakan oppiminen ja ihan vaan päässä kertaaminen auttaa kun pitää tehdä jotain suurta ja kerätä rohkeutta. en pysty ees kunnolla sanomaan, miten kiitollinen oon että sain oppia sen.

tähän loppuun edustuskuva musta, lizistä ja theasta (norjasta!) tällä porukalla punkattiin yhdessä suurin osa matkasta, vaikka välillä muut huoneessaolijat vaihtuivat. (ja muuten nautitaan fergburgerin hampurilaisia, ehkä parhaita mitä oon eläessäni syönyt)

ja vielä ihan loppuun kuvia kissasta! yhyy, sitä tulee ehkä eniten ikävä kun tulee aika palata kotiin.