AI NIIN ARMAGEDDON

vitsi unohdin ihan kokonaan etten koskaan siitä kirjotellut mitään! voi ei! korjaan tämän siis nyt

reissasin 19.-22. lokakuuta aucklandiin paikalliseen comic coniin, pääasiassa kattomaan paria näyttelijää yhdestä tv-sarjasta josta en oo ihan varma tykkäänkö ironisesti vai en, koska ymmärrän kyllä että kyseinen sarja on oikeesti aika huono, mutta mulla on niin paljon kavereita jotka on ihan hulluna etten voi sanoa etten tykkäisi lainkaan? en tiiä. kuitenkin niin pari näyttelijää tuli tänne uuteen-seelantiin ja se oli aika villiä, koska mukana oli yks suosikeistani Mark Pellegrino! ja jos satutte olemaan facebookissa ehkä huomasitte miten hyperventiloin kun tämä kuva tapahtui:

sama mies sano että oon lahjakas kun annoin piirtämäni muotokuvan ihan vaan kiitoksena koska herra on niin loistava. hihii

asuin paikallisen perheen kanssa tämän viikonlopun, ja oikeestaan olin niiden luona vaan kaksi yötä (kolme päivää tosin) ja silti ne kohteli mua kuin oikeeta perheenjäsentä - mitä ei oikeestaan oo vieläkään tapahtunut oman hostperheeni kanssa. 

oli muutenkin tosi erilaista, koska meidän talossahan on vaan minä, Lynaire ja Lachlan, mutta näillä oli vanhemmat, tytär, poika, kaks vaihtaria, yks yliopistovaihtari ja sen lisäks vielä pitivät bed & breakfastia turisteille! pakko myöntää että nautin siitä kun on paljon ystävällisiä ihmisiä ympärillä ja talo on täysi!suunnitelmat on ollut palata takasin aucklandiin tämän perheen luo, kyllä kyllä!

sinänsä jännitti mennä tähän tapahtumaan, koska se kaveri joka oli saanut mut vakuuteltua sinne menemiseen, ei loppujenlopuksi ite päässyt tulemaan. anto kuitenkin omien kavereidensa numeroita, joiden kanssa voisin viettää aikaa. kuitenkin, heti ensimmäisenä päivänä kun jonotin päästäkseni sisään, tuli yks tyttö juttelemaan, ja jotenkin meillä vaan sytytti ja se on ihan loistotyyppi, ja vietettiin oikeestaan koko viikonloppu yhessä ja toistemme henkisenä tukena kun koettiin pieniä fanityttöheikotuksen hetkiä (tai siis minä koin.)

harmi vaan että tämä Sophia asuu christchurchissa, koska meillä ei oo juuri lainkaan mahollisuuksia nähä uudestaan. se sanoi että ehkä noin 84% varmuudella tulee wellingtoniin joulukuun puolessavälissä, ja loistavaa jos tulee, koska sen näkeminen uudestaan parantais mielialaa huimasti!

mutta siis joo. tässä minä taas, piirtämässä. pari ihmistä tunnisti nettinimeni kun niitä päästiin vaihtamaan, ja monet tunnisti myös piirtotyylistä, ja sitten ihan vaan kiitoksena kun moikkasivat piirtelin jotain. se oli aika huisia, pakko myöntää, että joku ihan toisesta maasta tunnistaa siitä nimimerkistä millä netissä kulkee! siistiä

koulu ohi

nii just niin yhyy koulu on loppu katsokaa mikä surullinen tyhjä käytävä :'(

aika villii. koulu on ollu niin iso osa sitä mitä elämä täällä on ollut, niin tuntuu kummalta kun ei tarvi enää mennä sinne päivittäin. muut kaverit puskee vielä kokeitaan, nyt on vasta lukuloma mutta ei mulla missään vaiheessa ollut aikeita tai motivaatiota niitä tehdä (tulee olee tuskaa takasin suomessa, sanon vaan että ymmärrätte miks tuskailen sitten takasintullessani)

viime maanantaina oli prizegiving, ehkä koulun puolesta ainoo virallinen päättäjäisjuttu mitä täälläpäin on, meillä oppilailla on kyllä vielä ball (ja afterball shh) mutta se oli koulun tapa arvostaa ja huomioida ne jotka oli pärjänny hyvin ja mitä sellasta. mäkin sain palkinnon, kaksikin, mutta vähän nauratti kyllä. ensimmäinen oli top of class, mutta englannista toisena kielenä. eli käytännössä "onneks olkoon osaat puhua meidän kieltä" ja toinen palkinto oli suomen edustamisesta........ ??? en ymmärrä haha mutta tommoset fiinit diplomit nyt on.

käskin Mayta ottamaan kuvan mutta haha ei tullut muuta kuin selkäshotti mutta siellä minä olen! mekossa jonka olen ihan itse tehnyt! 

rehtori? tuntu jotenkin pakolliselta ottaa kuva

Evie! meidän student rep(resentative) ja yks hienoimpia ihmisiä ketä oon tavannu

samana iltana oli guy fawkes day, ja satamassa oli ilotulituksia! se oli siistiä vaikka satoi ja tuuli ja oli ihan liikaa ihmisiä ja typeriä humalaisia jotka heitteli ilotulitteita väkijoukkoon mutta selvittiin ehjin nahoin.

matthew vähän liikkui liikaa, mutta hänestä eteenpäin amy, emma ja claire!

tiistai oli viiminen oikee päivä, sillon oli vielä vika year 13 assembly, ja tässä pari kuvaa tovereista ja musta, valokuvauksenopeni päätti olla kiva kun nousin kuvistöitäni koululta ja antaa niitä mulle!

Ceci minä ja Claire! ihanasti sattu että kaks mun parhaista kavereista samassa kuvassa hehee

Julia, Tina ja puolikas Rowan

Tess! (ja May sen takana)

aikasemmin samana päivänä oli tarkotus tehdä pila rehtorille ja meidän year 13 deanille (hirveetä anglismia tää nykyään mutta en tiedä mitä nää termit vois olla suomeks, antakaa anteexi)

ei ollu mikään hirveen onnistunut juttu kun ilmapalloja ei ollu tarpeeks. vietiin kyllä sitten kanssa pehmoleluja toimistosta, ja myöhemmin päivällä kun vaan pyörittiin suunnatta kaupungissa koska kukaan ei halunnut mennä kotiin, törmättiin joihinkin nuorempiin oppilaisiin jotka oli vaan huvikseen pölliny ne lelut. (mutta me kyllä jahdattiin niitä ja saatiin ne takasin. tää oli paljon hauskempi juttu kun oli paikalla okei)

ja illalla vielä juhlistettiin koulujen päättymistä samojen lelujen kanssa?

keskiviikkona oli vielä viiminen visiitti kouluun, international lunch ja sain sielläkin jonkinsortin diplomin ihan vaan siitä että olen ollut täällä ja käynyt koulua. ja siistin Wellington High School pinssin. jahuu. iltapäivällä mentiin lynairen kanssa kattomaan hotel transylvania, koska meidän paikallisessa leffateatterissa oli Cans Film Festival, eli jos toit purkillisen ruokaa joka lahjotetaan hyväntekeväisyyteen, pääset leffaan. aivan jäätävä sanaleikki, mutta se leffateatteri on kolee ja yllättävän hyvä pätkä oli! nörtteilin 90% ajasta kuitenki animaatiotekniikasta joka oikeesti oli aika siisti shh

tällänen se teatteri oli! makee eiks

perjantaina suunnattiin nokka kohti aucklandia. Lynairen parhaan kaverin Aidan tyttärellä Emeraldilla oli 21-vuotissynttärit ja juhlat joihin me mentiin kanssa! se kyllä sai tajuamaan että minä ja mun hostperhe ollaan tosi eri maailmoista, koska kaikkien mielestä siellä oli ihan okei ja normaalia että tää synttärisankari, joka siis oli kolmannella kuulla raskaana, poltti ja joi. rupes ahdistamaan niin paljon humalaiset ja kovaääniset ihmiset joita en ketään tunne että piti vetäytyä ihan toiseen huoneeseen yksin. teki mieli nauraa koska kaikki AFS ohjaajat ja mitkälie sanovat että "jos ikinä joudut sellaseen tilanteeseen juhlissa tai jossain jossa et halua olla kun jos vaikka on humalaisia ihmisiä, niin soita niin tullaan hakemaan". olisivatkohan tulleet hakemaan vaikka kyseisiin juhliin oltiin menty hostperheen mukana.

mutta eh, ei se ollut niin paha. Aida ymmärs kyllä että mikä oli vialla, ja koska se - vaikka onkin Lynairen paras ystävä - sano että sen kanssa eläminen on varmasti rankkaa, koska sen kanssa on vähän hankala tulla toimeen. ja jotenkin tää viimein sai mut ymmärtämään että mä oon yrittänyt niin ankarasti olla paras mitä voin tän hostperheen kanssa, ja loppujenlopuks ne ongelmat mitä meillä on ei oo mun syytä. niin karulta kun se kuullostaakin, en varmaan tuu kaipaamaan hostperhettäni niinkään, eniten ehkä kissaa - ja ehdottomasti Cecin perhettä. ne on ollu mulle sellanen mitä hostperheen pitäis olla.

tällä hetkellä hyvä fiilis, vaikka käytiinkin tänään cecin kanssa koululla ostamassa vuosikirjat, ja se on mun ainoo sinänsä konkreettinen todiste siitä että oon ollu osa tätä koulua, ja mun nimi on kirjotettu väärin eikä mun kuvaa oo siellä vaikka kaikkien muiden on. jes :')

mut ei täs mitää näil mennään, täl viikol varmaan heilutaan wellingtonin vaihtareiden kanssa kun koulukaverit painaa koulua, ens viikosta en tiedä paitsi että yks kaveri marstonista tulee wellingtoniin viikonloppuna ja siTTEN MENENKIN JO SYDNEYHYN MOIKKAAMAAN ÄITIÄ JA ISÄÄ, VAU OON INNOISSANI. anteeks capslock mutta jahuu!! sen jälkeen on ball, ja sitten on end of stay camp, ja yks kaveri christchurchista sano tulevansa wellingtoniin ja sit jossain välissä pitäis mennä aucklandiin taas ja on kesäloma ja JOULU? ja uusvuosi ja uu aa ee apua sit onkin jo aika täällä loppu. oijoi voi voi mutta sitten ainakin pääsee näkemään kaikkia teitä, mitä odotan kyllä innolla.

eteläsaari!

hui hii hoo!

eteläsaari on kaunis, ja on hassua koska katsottiin sormusten herrat bussissa saarta matkatessamme, ja on niin ilmiselvää että ne maisemat mitä siellä on, on uutta-seelantia. vuoria! otin niin paljon kuvia vuorista!

ja benji! ja loistoystäviä! ja haka! ja hot pools!ja jostain kumman syystä hirveä määrä fudgea.

 satunnaisia kuvia hieman väärässä järjestyksessä.

kaikoura, jengi, ja bussi.

pancake rocks ja meri hurjana. tuoksui hyvältä. jotenkin on niin että siitä huolimatta missä olen niin meri tuoksuu ja tuntuu kodilta. en varmaan koskaan voisi asua jossain missä meri ei olisi lähellä.

tämä on fox glacier. oletin jotenkin että se olisi hienompi kun oltiin matkalla, mutta ei se mitään oli hienoa pidettiin hauskaa.

ystävämme ja yksi reissun ohjaajista, mike, kauniina.

koko jengi kasassa. koittakaa löytää meitsi

ja tuo on siis kuuraa puissa! eteläsaarella oli niin paljon kylmempi kuin olin osannut odottaa, vaikka kevät tekee tuloaan.

sebastian ja ystävämme mike kameraorjina (tätä tapahtui paljon. siksi en halunnut tyrkyttää omaa kameraani orjille vaan aion kalastella ryhmäkuvia muiden kameroilta. nyt niitä ei ole, mutta saan ne ennen kuin palaan kotia)

mä ja liz edustetaan jälleen huonolaatuisessa kuvassa (huomatkaa miten tukka on kasvanut!)

tässä on magnus tanskasta (huipputyyppi!) ottamassa kuvaa mettestä, florasta ja edgarista. tätä tapahtui paljon, sen voin sanoa. ihan hirveesti kiinnostusta mulla ei oo turistikuviin, mutta muutama tuli otettua ihan vain äitiä varten.

tämä oli muuten tunneli joka kulki 1,25 km maan alla. vuoren. tuon tuossa alla olevan vuoren nimittäin.

kawarau bridge bungy! maailman ensimmäinen benji. se oli vain 47m korkea, verrattuna the nevis bungyyn, joka oli semmoset ujot 134m. neviksessä ei voinut kattoa alaspäin, niin vaan kaaduin suorilta jaloilta, mutta kawaraussa tuli vähän semmonen luuseri "sukellus lastenaltaaseen" -hyppy.

ja siis siinä pääsi koskemaan veteen! benjipojat oli tosi tarkkoja, pysty jonkun 10cm tarkkuudella määrittelemään miten paljon kättä uppoaa veteen jos niin halusi ja hyppäs oikein.

samalla joella ajeltiin veneellä (jetboating?) tällä jengillä. me oltiin onnekkaita, koska venekuskilla oli huumorintajua ja se ihan onnistuneesti kasteli toisen veneen matkustajat jäätävän kylmällä vedellä. meitä nauratti

(mulla on käsissä nonu, leirin maskotti. se pääs jetboatingiin, benjihyppyyn, parasailingiin ja öööh vaikka mihin muualle (älkää naurako mun anglismeille en keksi suomenkielisiä vastineita))

VIKA ILTA OLI HIEMAN HÄIRITSEVÄ pakko sanoa. drag-ilta niin sanoakseni, puettiin kaikki ryhmän (halukkaat) pojat meikkiin ja mekkoihin, ja näin niin paljon asioita joita en olisi koskaan halunnut nähdä. ja hieman myös häiritsi että jotkut näyttivät paremmilta mun mekoissa kuin mä.

tältä näytti kun vikana aamuna lähdettiin

bussissa kaikki nukkuivat.

pakko sanoa että ihan varmasti yksi vuoden kohokohdista. alussa olin vähän nihkee, koska... 10 päivää pelkällä vaihtariporukalla, ja paljon ihmisiä samoista maista eli kaikki puhuis vaan omia kieliä... mutta yllätyin positiivisesti. puolet porukasta oli AFS-oppilaita ja puolet muitten kaupallisten järjestöjen kautta tulleita saksalaisia. ei siinä mitään, mutta saksalaisilla vaihtareilla on huono maine, koska niillä on tapana puhua vain saksaa keskenään

(positiivinen poikkeus on AFS:n saksalaiset ja Liz, josta on tullut hyvä ystävä!)

mutta kuitenkin. niin. porukka jakautui aika selvästi kahtia, ja me AFSläiset haluttiin näyttää että me ollaan huomaavaisia ja täällä sitä varten että puhutaan englantia, niin kukaan ei oikeastaan puhunut omia kieliään. mäkin hengasin suuren osan aikaa porukassa jossa oli yksi suomalainen jannu, ja hädin tuskin lainkaan suomea puhuin.

ohjaajat olivat parhaita. lopussa oli ihana kuulla että reissu oli ollut kaikille heillekin ihan yhtä erityinen kuin meille kaikille. tour manager ellis (pystyy ehkä näkemään tuossa häritsevässä drag-kuvassa kaikkien keskellä parrakkaana) on maori, ja se opetti meille kaikille hakan. tiedättekö, sen mitä uuden-seelannin rugbyjoukkue all blacks huutaa ja huitoo ennen otteluita? sillä on tarina ja tarkotus, muutakin kuin vain näyttää pelottavalta, koska ennen kaikkea se on sisäisestä voimasta ja sen näyttämisestä muille. ja se saattaa kuullostaa vaan joltain ihme hapatukselta, mutta oikeasti se auttaa, ja mun on vaikea ees sanoa miten paljon se on auttanu mua jo nyt. pitkään aikaan ei oo ollu semmonen tunne että olisin kyllin hyvä tai tärkeä vain itsekseni - että olisin hyvä ihan omasta mielestäni, enkä tarttis muiden sanoja siihen että tuntisin olevani jonkin arvoinen - mutta hakan oppiminen ja ihan vaan päässä kertaaminen auttaa kun pitää tehdä jotain suurta ja kerätä rohkeutta. en pysty ees kunnolla sanomaan, miten kiitollinen oon että sain oppia sen.

tähän loppuun edustuskuva musta, lizistä ja theasta (norjasta!) tällä porukalla punkattiin yhdessä suurin osa matkasta, vaikka välillä muut huoneessaolijat vaihtuivat. (ja muuten nautitaan fergburgerin hampurilaisia, ehkä parhaita mitä oon eläessäni syönyt)

ja vielä ihan loppuun kuvia kissasta! yhyy, sitä tulee ehkä eniten ikävä kun tulee aika palata kotiin.

ei vieläkään!

auh! ei irtoa tekstiä! ei riitä ajatuksia kirjottamiseen kun elämä on jotenkin niin sataprosenttisen täällä. oi voi

arki on arkea, ei siitä oikein muuta voi sanoa. silloin tällöin viikonloppu sujuu juhlien ja laillisesti alkoholia nauttien mutta ei se nyt mitenkään kertomisen arvoista ole. erityisiä juttuja on kyllä tulossa! lokakuussa on south island trip!!! tosin vaihtariporukalla mikä ei innosta ihan kybällä. missään vaiheessa ihan alun jälkeen ei oo ollut sellasta tunnetta että olisi tarvinnu roikkua vaihtareiden seurassa vaan sen takia kun että niistä saa turvaa ja ne ymmärtää millasessa tilanteessa on, niin nautin huomattavasti enemmän paikallisten seurasta. joten saa nähdä mitä tosta matkasta tulee. tod näk kaiken sen arvonen kuitenkin, ja benji ja skydive odottavat minua!

ja tie vie myös aucklandiin Armageddoniin. ajatelkaa uusi-seelantilaista comic-conia. semmonen se on ja odotan innolla.

joulukuussa on tanssiaiset, jotka eivät ihan oo yhtä fiinit kun vanhat, enemmän semmosta prom-meininkiä. mekko pitäis saada tehtyä, vielä ei oo kankaitakaan ostettu. sitten tulee joulu (äh puh voi kuinka haluaisin olla kotona sen! hostperhe on kiva mutta hostperheen sukulaisten seurassa en oo ihan mukavimmalla fiiliksellä. en tiedä mistä johtuu) uusivuosi ja sitten on enää pari päivää ja pitää nousta lentokoneeseen. näin kuin sitä ajattelee niin eipä ole kauheasti aikaa jäljellä

Lynairen ja mun ongelmista oon vääntänyt ikuisuuden ja puoli täällä, mutta oh! mitä ihmettä! siitä asti kun Lachlan on ollut kotona, ilmapiiri on ollut nousemaan päin, ja nyt se on lähes poikkeuksetta miellyttävä! ja lachlan on huipputyyppi, on ihanaa että kotona on joku jonka kanssa voi jauhaa ihan mistä vaan, ja joka oikeasti on kiinnostunut ja näyttää sen. nyt on se sellanen fiilis kun mitä olin ajatellut kun mietin että millaista olisi olla vaihdossa.  alle 4 kuukautta ei riitä! oi voi

tässä kuvia kun niitä ei ole tullut mihinkään laitettua kun laiska kuvaamaan olen. kaikki muut vaihtarit on tosi turistifiiliksellä valokuvauksen kanssa mutta mä en jotenkin koskaan oo sitä oppinut. dokumentoin vähän arkipäivää täällä koska semmosia asioita ei oikeen tuu koskaan kenellekään kerrottua

(vieläkin sattuu tilanteita kun en muista että liikenne kulkeekin toiseen suuntaan! hui)

tässä on ceci. hän ei pidä tuulesta (jota täällä riittää kun on kerta maailman toiseksi tuulisin kaupunki)

tupakasta hän kuitenkin pitää. hyi hyi

koululla on oma lehti! tänään tuli ensimmäinen versio tältä vuodelta ulos. se on hieno! muutenkin meidän koulu on tosi aktiivinen mitä tulee kaikkeen tälläsiin yhteisiin juttuihin! sekin on hienoa (nimesin kaikki kuvassa olevat vaikka naamoja ei näykään koska esitän että mulla on paljon ystäviä! ceci sanoo että kyllä ne kaikki susta tykkää mutta eh vähän hankala uskoa kun paikallisten asenteet vaihtareita kohtaan on mitä on! (ja on that subject englanninopettajani pyysi mua lukemaan pätkän aineesta minkä kirjotin jossa puhuin siitä miten paikalliset ja vaihtarit ei oikeen tee mitään keskenään meidän koulussa, ja tarkotus olis lukea se kaikkien opettajien ja rehtorin ja mitälie edessä. a p u a.))

tässä mallimme may esittelee kyseessä olevaa lehteä. huisia, eikö.

kuvisluokka! lempiluokkani koko koulussa. on tullut maalattua ja piirrettyä ja taiteiltua niin paljon että huimaa! kuvisope on niin motivoiva ja tykkää pistää mut tekemään juttuja joista mä en tykkää, mikä on hyvä. jee!!!

tämä on claire. hän on hurmaava! on lounasaika ja me istutaan viereisen yliopiston kahvilassa. sinne menee moni lounaitaan syömään, mutta vaan year 12 ja 13 saa lähteä koulun alueelta ruokatunnin aikana?????

ceci asuu sen verran lähellä koulua että minulla on herrasmiesmäiseen tapaani tapana saattaa se osan matkaa kotiin. siitä on tullut tapa ja se on kivaa

ja tältä näyttää miramar. ei mitenkään jännittävää.

aina välillä on nättiä kuitenkin. ja päivät ovat jo pitkiä. on tosi kuulas fiilis