kirjoittelu jää vähemmälle

kun touhuaa paljon. viikonloppuna oli AFS gateway camp ja kymmeniä samanmielisiä ihmisiä samassa tilassa ja ihanuusystäväni roosakin! voih! edes hänen kanssaan en puhunut suomea, ja tämäkin kirjoittaminen tuntuu vieraalta

ympäristö oli kaunis mutta asuinolosuhteet leirikeskuksille tyypilliset

 

 

  

 ruoka oli hyvää, kahvi pahaa. (uusiseelantilaiset eivät osaa tehdä kahvia - olen siirtynyt teehen)

tässä välissä oli ikävyyden hetkiä, kun hostmamani joutui sairaalaan. oli tarkoitus mennä toiseen, tuntemattomaan perheeseen yöksi, mutta ei tarvinnutkaan kun lynaire pääsi kotiin jo seuraavana yönä. vietin sunnuntai-maanantai yön kahdestaan hostveljeni kanssa, jonka olin tagvannut ensimmäistä kertaa sinä päivänä. mutta ei se mitään, campbell on loistava! hyvää seuraa ja kiinnostunut samoista asioista

tänään olin yksinolemisen tuulella. ärsyynnyin kavereitteni kavereiden lapsellisuuteen ja kiittämättömyyteen ja ärsyynnyin helposti. luin hyvää kirjaa ja rauhotuin, mutta väsyin. näin rachelia. se piristää, kun joku tietää missä tilanteessa on ja osaa neuvoa. ja näyttää kauniita paikkoja.

hymyilyttää, vaikka ei aina. tulevaisuudessa useammin

oloni on onnellinen

tuntuu että inspiroidun kaikesta. olen luonut ja tuottanut ja piirtänyt täällä enemmän kuin viimeisinä kuukausinani suomessa. englannin puhuminen tulee luonnostaan, ja tuntuu suuremmalta haasteelta vaihtaa suomeen kuin päin vastoin. luulen näkeväni unia englanniksi mutta en muista mitään aamuisin. olen saanut huomaamatta rusketusraitoja rintaani ja käsivarsiini. nautin pienistä iloista ja olen saanut ystäviä. tunnen mielialan kohoavan

pyydän anteeksi, en aio pitää teihin yhteyttä yhtä paljon tulevaisuudessa. on keskityttävä elämään täällä.

aion ottaa teille kuvia elämästäni ja arkipäivästäni mutta tänään ei ole se päivä kun teen sen koska tänään on ollut erityinen päivä. olen ollut koko päivän liikenteessä ja pitänyt itseni touhukkaana ja olen ylpeä siitä. kävin kauniissa paikassa nimeltä government house. orkesteri soitti torvimusiikkia ja säkkipillejä etupihalla.

 

yksityiskohdat sisustuksessa saivat minut innostumaan!

 

minulla on ystävä nimeltä katharina. hän on saksasta ja joskus häpeää sitä koska koulussamme on muitakin saksalaisia jotka eivät osaa käyttäytyä, ja ymmärrän häntä. on pelottavaa kun tapaa jonkun toisen niin samanmielisen.

rannassa, at the waterfront, oli meneillään dragonboating-tapahtuma. soutua pitkässä veneessä, mitälie. en keskittynyt tapahtumaan vaan upeaan säähän (kuuma mutta tuulinen eli täydellinen) ja kaupunkini kauneuteen

 

illalla keskityin jazzahtavaan musiikkiin ja saippuakuplakoneeseen ja hyvään fiilikseen.

tänään luulin lehteä perhoseksi

silloin kaikki tuntui hetken kauniilta

 

valokuvakurssi on myös mukava

 

tänään tuntuu helpommalta. fake it till you make it ja sitä rataa. ei täällä ikuisesti olla ja pakotan itseni olemaan onnellinen vaikken olisi

saija ja täydellinen voimattomuuden tunne

sitä kuvittelee että kun lähtee, on niin sopeutumiskykyinen ja on niin viisas ja kypsä ja kaunis että pystyy sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja uusiin ihmisiin ja täysin uuteen paikkaan vaivatta

mutta eihän se ole totta. valtavan muutoksen edessä halvaantuu toimintakyvyttömäksi ja vaipuu tilaan joka on jatkuvaa itkua ja ahdistusta. ihmisten edessä huonon olon työntää pois ja hetken sitä kai jo kuvittelee päässeensä yli ja olevansa taas iloinen mutta todellisuus on kaikkea muuta ja taas yksin jäädessään ymmärtää sen. on yksin. ihmiset juttelevat pelkkää kohteliaisuuttaan eikä tässä ajassa ole voinut oppia tuntemaan ketään kunnolla.

koti-ikävä on käsite jota en ole käsittänyt melkein 18 elinvuoteni aikana. olen elänyt mukavasti tietäen että pahan paikan edessä on aina ihmsiä joiden puoleen kääntyä ja jotka tukevat kun ei itse pysy pystyssä. kaikki tämä on hävinnyt ja olo on turvaton irrallinen ja ulkopuolinen. hävettää kun ei osaa sopeutua tai toimia kunnolla. tuntuu kuin olisin pettänyt jokaisen joka toivotti onnea tälle matkalle ja jotka uskoivat minun pystyvän muutokseen.

mutta eihän voi edes puhua kulttuurishokista tai mistään muusta yhtä kliseisestä termistä joka liitetään tuntemuksiin jotka ovat jokaisella yksilölliset. länsimaiset kulttuurit eivät poikkea toisistaan niin paljoa että sen puolesta saisi valittaa ja itkeä ja tuskastua. heikkouden ja huonommuden ja ala-arvoisuuden tunteet tulevat siitä että on aina tottunut olemaan paras tai ainakin hyvä, kun muuta ei ole jäljellä. talossani on kylmä ja nettiyhteys on huono ja ongelmani ovat niin ylemmän keskiluokan ongelmia että häpeän itseäni.

kaipaan mukavuutta, kaipaan sitä kun tiesin missä olin ja mitä saan tehdä. kaipaan kotiin ja ystävien ja perheen luokse